Olla Teräsvuoren elämäntyö


Olla Teräsvuori, alkujaan Konrad Gabriel Ståhlberg, syntyi Kuopiossa vuonna 1888. Nimensä hän suomensi tuhansien muiden tavoin keväällä 1906 J. W. Snellmanin 100-vuotissyntymäpäivänä. Konrad Gabriel muuntautui Ollaksi tiettävästi jo lapsuudessa. Olla Teräsvuoren isä tullivirkailija Henrik Ståhlberg kuului Ståhlbergien sivistyneistösukuun, jonka tunnetuin edustaja on presidentti K. J. Ståhlberg. Presidentin isä ja Olla Teräsvuoren isoisä olivat veljeksiä.

Teräsvuori kirjoittautui Helsingin yliopistoon pääaineinaan kansanrunous ja suomen kieli syksyllä 1908. Filosofian kandidaatiksi Teräsvuori valmistui keväällä 1913. Seuraavana keväänä hänet vihittiin filosofian maisteriksi. Opiskeluvuosinaan Teräsvuori tapasi Aino Hongiston, josta myöhemmin tuli hänen vaimonsa, työnsä tärkein tukija ja Aino ja Olla Teräsvuoren säätiön perustaja.

Olla Teräsvuori valittiin Joensuun Vapaaopiston ensimmäiseksi päätoimiseksi johtajaksi vuonna 1922. Teräsvuori laajensi Vapaaopiston toiminnan kaikkialle maakuntaan ja perusti sen alaisia opintokerhoja, joita oli vuonna 1927 toiminnassa 107 ja niissä 2 056 opiskelijaa. Vuoden 1927 työväenopistolain mukaan opistot – joihin Joensuun Vapaaopistokin kuului – eivät saaneet enää harjoittaa maakunnallista toimintaa. Opintokerhojen pelastamiseksi Teräsvuori perusti toukokuussa 1927 Rajaseudun Kansankorkeakoulu-Yhdistyksen. Teräsvuori valittiin yhdistyksen sivutoimiseksi sihteeriksi ja Aino kanslianhoitajaksi. Pohjois-Karjalan opintokerhotoiminnan kehittämisestä tuli Olla Teräsvuoren näkyvin elämäntyö. Valtakunnallisella tasolla opintokerhotyötä hoitivat Valistusjärjestöjen Opintotoimikunta ja Suomalainen Luentotoimisto, jotka käytännössä merkitsivät samaa asiaa.

Olla Teräsvuori kutsuttiin vuonna 1942 Suomalaisen Luentotoimiston opintokerhosihteeriksi. Seuraavana vuonna Valistusjärjestöjen Opintotoimikunnan tilalle perustettiin Opintotoiminnan Keskusliitto, johon edellä mainitut järjestöt yhtyivät. Liiton ensimmäiseksi toiminnanjohtajaksi kutsuttiin Teräsvuori, jonka epäkiitollisena tehtävänä oli liiton kerhojen määrän nostaminen siitä, mihin se oli laskenut sota-aikana. Tilastojen valossa Teräsvuori näyttää onnistuneen työssään, sillä kun valtionapua nauttivia liiton kerhoja vuonna 1941 oli ollut ainoastaan 457, niitä oli vuonna 1952 jo 1098. Liiton äänenkannattajaksi perustettiin vuonna 1947 Opintokerholainen-lehti, jonka päätoimittajana Teräsvuori toimi kuolemaansa asti. Koko ajan hän hoiti sivutoimisesti Rajaseudun Korkeakoulu-Yhdistyksen toiminnanjohtajan tehtäviä.

Olla Teräsvuori kirjoitti vuosikymmenien ajan kansanrunouden väitöskirjaa. Väitöskirjan tekemiseen hän suhtautui samanlaisella antaumuksella ja perinpohjaisuudella kuin kaikkeen muuhun. Niinpä väitöskirjan Oljamissa käynti ensimmäinen versio vuonna 1948 käsitti kaksi osaa ja 1 000 konekirjoitettua sivua. Se jäi oikovedosasteelle Teräsvuoren kuoltua äkillisesti sydänkohtaukseen kesken työpäivän kesäkuussa 1953. Väitöskirja julkaistiin postuumina vuonna 1954.

Postimerkkeily oli tärkeä harrastus Teräsvuorelle, jonka ensimmäinen aihetta käsitellyt kirjoitus Pakinaa postimerkkeilystä ilmestyi lokakuussa 1917 Nuoren Voiman palstoilla. Kirjoituksessa Teräsvuori esitteli käsityksiään filateliasta ja muisteli oman harrastuksensa alkutaivalta. Hän toimitti kahden vuoden ajan kaksi numeroa kuukaudessa Suomen Postimerkkilehteä ohjaten ja neuvoen alkavaa suomalaista filateliaa. Olla Teräsvuoren kirjoittama ensimmäinen suomenkielinen filatelistin opaskirja, Postimerkkienkeräilijän opas, ilmestyi jouluksi 1918.

Olla Teräsvuoren varsinainen ensiesiintyminen runoilijana tapahtui varsin myöhään, 32-vuotiaana. Esikoiskokoelma Uskon Sankari ilmestyi Edistysseurojen Kustannus Oy:n kustantamana syksyllä 1921. Teräsvuoren toinen runokokoelma nimellä Syksystä suvehen ilmestyi omakustanteena vuonna 1930. Kolmas ja viimeinen runokokoelma sai nimen Kuplia, joka ilmestyi omakustanteena vuonna 1937. Runoilijana Teräsvuori on jäänyt lähes täysin unohduksiin.

Teksti on Erkki Kinnusen kirjoittamasta teoksesta Olla Teräsvuori: Kirjailija, tutkija, runoilija 1888-1953. Julkaisija: Aino ja Olla Teräsvuoren Säätiö, Gummerus Kirjapaino Oy 1997.